Helsingistä joulukuun 18 pä
W. 1876
Rakastelu ystävän!!
Palion tervessi ennen rakastetulta ystävältäs nyt lähestyn minä sinua näilä lyhyilä mutta kuitenkin rakkaila riveilä muistellen aikoia entisi ja niitä ijloisia hetkiä kuin ollemme viettäne keskenäme ja sen myös vakutan pualestani että sen kuin olen puhunu sen minä pirän kiven kovalla sillä sinua en saa mielestäni pois sillä sinä ollet rakastannut minua minä sinua mutta sen sanon kuitengin jos onnes lulet kohtavan jo ennen minua niin sitä en voi estä
Kaukana ollan nyt toinen toisistamme mutta rakaus ulottu viellä piremmäle ei nyt mitän muuta van ällä olle surevainen sillä pian nemme toinen toisem jollei nyt ensi kävänä niin syksylä jo vimäitäkin lähela minulle vastaus ja tieto kuinkas voit silä toivo kaikista rakain ystäväs
Sten Andres Wallin
Atressi on
Sten Andres Wallin
Suomen karti patalionan
3 kompani Reservi
Helsinkin
Antin toinen kirje on kirjoitettu ajankohtana, jolloin sodanuhka leijui jälleen Venäjän ja sitä kautta myös Suomen yllä. Venäläiset olivat vallanneet Ison-Britannian suojelemalle Afganistanille kuuluneen alueen, ja Britannia uhkasi Venäjää sodalla. Konflikti vältettiin lopulta diplomatian keinoin.
Helsingissä 18.p. Huhtikuuta 1885
Rakas Marini!!!
Wiime kirjeessäni en maininnut sota=asioista mitään, sillä pidin sitä jonkinlaisena arkuutena, kuin jo talvella kuulin että sinä pelkäät sodassa olevan surmani. Jo silloin huomautin sinulle, että en missään tapauksessa toivo tahi iloitse että sota syttyisi nyt sitä vähemmän kuin se tietysti niin likeellä tulee koskeeman oma Suomen maatamme. Mutta sitä paitsi myös tulee ottaa huomioon, että asemani tahi sotilas ammatti, jossa olen, vaatii Pyhää velvollisuuteni minun Kursailematta astua uljaasti taistelu tantereelle Kuin Käsky
annetaan ja Herra Kaikkivaltias sen parhaaksi näkee; silloin rakkaat lempi ystävät, sukulaiset täytyy jättää, sekä pyhällä velvollisuuden tunteella käydä siihen toimeen joka ei ole yksityisen eduksi, vaan koko=armaan Isän maamme. Olen iloinen, sekä rakastan, Rakkauteni sentähden on ollut ja on vielä kiihoittunut oikein kiihkeäksi sinua kohtaan, kuin tiedän että viime Turkin sodan aikana niin täydellisesti soit sydämessäsi sijaa minulle kaukana sotatantereella toimivalle halvalle olennolle sekä koko aattesi olivat siellä missä minä olin; vaikka sitä silloin en tiennyt enkä voinut uskoakaan. Silloin kuin lähdimme täällä rauta tien asemalta katselin ympärilleni vaan en tuntenut ketään jolle olisin voinut sanoa jäähyväiseni siis luulin olevan unhoitettu kaikilta, olin kuin kuollut, vaikka kuitenkin elin;
tiesin että Isäni ja Äitini olivat ne jotka minua muistivat mutta heillekän ei minun ollut tilaisuus sitä tehdä –––
Nyt tiedän että minulla on uskottu ystävä jolle olen kaikki kaikissa – siksi pyydän huomauttaa ett’ei surusi olisi ikävä ja kauhistava jos sota syttyisi, jota ei vielä ole takaamista, vaikka vähän rauhan päin asiat näky sanoma-lehtien mukaan kallistuvaan – – – – –
Toivon että puhtailla rakkauden aateillasi seurat minua sotatantereella, ei hurmasti=ikävöiden; nimittäin sentähden että Jumala on suonut sinulle näin onnettoman kohtaloon minun tähteni–. Muistaa tulee, että kokoo kansa panee luottamukseen sotilaihinsa kuin maa, yhteiskunta ja kunnia on vaarassa – jos rauhan aikana soturinsa, samalta kansalta, saavat vähän moitteitakin – kun muka sotamies rauhan aikana ei ole mistään arvosta. – – – – – –
Sten Anders Wallinin kirjeet sijaitsevat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmissa Helsingissä. Teoksessa Tuntematon sotilas Turkin sodassa. Sotamies S. A. Wallinin elämänvaiheet (Pirkko Leino-Kaukiainen, SKS 2005) esitellään Wallinin kirjeitä ja elämänvaiheita laajemmin. Kirja sisältää myös Wallinin muistelmat Turkin sodasta.