Taas olen minä kokenut laitella lauluja ja muuten suoraakin kirjoitusta [- -] Näytelmäkirjallisuutta olen lukenut, ja kojettelin myös panna ylös paperille mitä mieleni johtu
Aatami Ikonen kirjeessään Paavo Tikkaselle 20.10.1860.
Tietomme Aatami Ikosesta ovat vähäiset. Vuoden 1861 keväällä Aatami lähetti kaksi kertaa runojaan ja suorasanaisia kirjoituksiaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Seuran pöytäkirjassa Aatamin titteli on kultasepän oppilas. Lisäksi fennomaani, kansantalouden tutkija ja liikemies Paavo Tikkanen lahjoitti Aatamin kirjoituksia Seuralle. Miehet olivat tuttavia, ja kaksi Aatamin kirjettä Paavo Tikkaselle on säilynyt.
Aatamin aineistot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa käsittävät noin sata sivua runoja, kaksi näytelmää ja kaksi unta, jotka hän on kirjoittanut muistiin. Runot ovat luonteeltaan ihanteellisia ja isänmallisia. Näytelmät ovat tyylilajiltaan aivan erilaisia kuin runot. Farssissa Paavon onnetoin naiminen renki Paavo ja köyhä Mari kihlautuvat. Kihlajaisissa väki juopuu, pulloja heitellään ja puhemies lyö epähuomiossa morsianta pullolla päähän, niin että tämä kuolee. Ruumiin varastaminen on erikoislaatuinen komedia, jossa kaksi sairaalan renkiä hankkii lisäansioita luvattomin keinoin. Köyhän kansanosan elämä näyttäytyy selviytymistaisteluna, jossa epätavallisetkin keinot otetaan käyttöön. Toisaalta Ruumiin varastamisessa luodaan kummitustarinamaista jännitystä kuoleman läheisyyden ja makaaberien yksityiskohtien kautta. Aatamin syntymäaika ei ole tiedossa, mutta voi arvella, että hän oli hyvin nuori mies näytelmät kirjoittaessaan.
Hiukan lisävaloa Aatamin persoonaan tuovat hänen kaksi säilynyttä kirjettään Paavo Tikkaselle vuosilta 1860 ja 1861. Kirjeissään Aatami valaisee ajatuksiaan, toiveitaan ja huoliaan. Näin hän kertoo Viipurissa päivätyssä kirjeessä 23. toukokuuta 1861:
Jalosäätynen ja suuresti oppinut Herra Tohtor!
[- -] se kallis sana jongan Herra Tohtori minullen neuvoksi sanoi että, ”ihmisellä pitää oleman vakava päätös ja perustus jongan päälle hän voi nojata kaiken pyrkimisensä ja rientämisensä[”]; Se sana ei varmaankaan ole turhaan lausuttu, vaan Kalliin kiitoksen ansaitseva. Siihen asti olikiin elämäni ja aivotukseni liijan häilyväiset etten tietänyt mikä tarkoitus niillä oikeastaan olikaan; [- -] kohta kuin ensi hämmästyksestä selvisin niin perustuskiin oli jo laskettu; vaan voineeko Herra Tohtori arvata millen kalliolle se perustus on pantu? se on helppo arvattava. Minä valitsin sen jo mielestäni rakkaan opillisuuden Kallion perustus Kallioksi. Aikomiseni ja työni on päästä sillen perustuksellen ja siihen kouluun joka Wilkke vainajan varoilla tekee työtä isän maamme hyödyksi; mutta on suuri estekkiin joka pyytää rikkomaan päätöstäni, nimittäin vähävaraisuus; en kuitenkaan aivo sitä rikkoa jos suinkin jollain keinolla voin itsiäni siihen auttaa, ja lieneehän niitä keinojakiin kuin päätös on luja [ja] jos kärsimiseen ei suutu [- -]
Aatami Ikosen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
Aatami Ikosen kotikaupunki: Unioninkatua Helsingissä 1860-luvulla. Kuva: Museovirasto.
Tutki dokumentteja:
Tee tehtäviä:
LÄHTEET
Aatami Ikosen ja Paavo Tikkasen arkistot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmissa Helsingissä.
Laitinen, Lea 2013: Näytelmät. Näyttämölle kirjoitettu dialogi. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.), Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 257–298. Helsinki: SKS.