kesän olin rauta tiän tyäs mutta kun tuli kylmä nin tyä loppuu mutta ensi kesänä tas jatketan ja tungetan villi Maahan sivistykselle tiätä

Antti Kangas kirjeessä Yhdysvalloista veljelleen Wilhelmille Lapualle 29.22.1884.

Ainoat tietomme nuoresta työmiehestä Antti Kankaasta löytyvät hänen kirjeistään, jotka hän lähetti  Yhdysvalloista Suomeen lapsuudenperheelleen 1880-luvulla. Näitä kirjeitä on säilynyt 14, ja ne sijaitsevat Siirtolaisuusinstituutin arkistossa Turussa (digitoituina verkossa). Myös Antin sukulaisten kirjeitä on säilynyt.

Antin ensimmäinen kirje on päivätty 4.12.1881, ja se on osoitettu äidille. Kirje ei ole Antin käsialaa, vaan joku on toiminut hänelle kirjurina. Myöhemmät kirjeensä Antti kirjoitti yhtä lukuun ottamatta itse.

Antin ensimmäisestä äidilleen osoittamasta kirjeestä ilmenee, että hän oli vähän aikaisemmin saapunut hyvävoimaisena Yhdysvaltoihin. Kirje oli kirjoitettu Ohion osavaltiossa, Ashtabulan kaupungissa, josta Antti oli jo löytänyt töitä. Hän työskenteli rautatiellä, niin kuin teki usein tulevinakin vuosina. Antti lähetti terveisiä ”kaikille veljille” ja rauhoitteli äitiään: ”Älkää rakas Äiti minua murehtiko minä voin täällä paljo paremmin kun kotona, täälä on paree ruoka kuin Suomes Herroilla”.

Antti Kangas oli yksi miljoonista eurooppalaisista ja sadoista tuhansista suomalaisista, jotka lähtivät siirtolaisiksi Amerikkaan 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Siirtolaisuuteen vaikutti (ja vaikuttaa) lähtömaan ”työntö” ja kohdemaan ”veto”: väestö kasvoi Euroopassa, eikä työtä riittänyt kaikille. Erityisesti maaseudun tilattoman väestön oli vaikea löytää toimeentuloa kotiseudulta tai omasta maasta. Kohdemaissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, eurooppalaisperäinen väestö levittäytyi puolestaan yhä laajemmalle: kaupunkeja, teitä ja rautateitä rakennettiin, ja teollistuminen eteni. Tarvittiin paljon työvoimaa, jota Eurooppa tarjosi.

Siirtolaiset olivat usein nuoria miehiä ja naisia, mutta myös kokonaisia perheitä lähti matkaan. Kotimaahan jäivät sukulaiset ja ystävät, ehkä puoliso ja lapset. Toisilleen läheiset ihmiset halusivat pitää yhteyttä keskenään: siirtolaisuus sai miljoonat ihmiset kertomaan elämästään ja kuulumisistaan kynän ja paperin välityksellä, kirjeitse.

Suomessa siirtolaisiksi lähdettiin erityisesti Pohjanmaalta – myös Antti Kangas oli kotoisin Pohjanmaalta, Lapualta. Antti osoitti kirjeensä yleensä veljelleen Wilhelmille. Myös muut Amerikkaan lähteneet sukulaiset kertoivat Wilhelmille Antin liikkeistä, sillä veljesten kirjeenvaihtoon tuli katkoksia. Antti oli ”reissavaine Boika”, niin kuin hän itse kirjoitti, ja liikkui työn perässä laajalti, muun muassa Minnesotan, Montanan, Illinoisin ja Arkansasin osavaltioissa.

Kaikki Kankaan suvun kirjeenkirjoittajat kertoivat paitsi omasta voinnistaan myös sukulaisten ja tuttavien kuulumisisista. Kirjeissä myös puhuteltiin varsinaisen vastaanottajan lisäksi muita perheenjäseniä, ystäviä ja naapureitakin. Amerikassa asuvat välittivät toisilleen tietoja työtilaisuuksista ja parhaista työansioista. Osoitteita vaihdettiin, ja Antti kysyi Amerikkaan lähteneiden yhteystietoja jopa Wilhelm-veljeltä Suomesta. Kirjeenvaihdon avulla verkostoiduttiin siinä missä nykyään sosiaalisessa mediassa.

Tutki dokumentteja:

Tee tehtäviä:

Siirtolaisia tanssimassa s/s Uranian kannella 1893. Kuvaaja J. A. Rosqvist. Kuva: Museovirasto.

LÄHTEET

Kankaan perheen kirjeenvaihto. Siirtolaisuusinstituutin arkisto.

Kero, Reino 1996: Suureen länteen: siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Turku: Siirtolaisuusinstituutti.