On wanhuudesta tuttu sananparsi ’ei isän warasta hirtetä’, niin hän [tytär] tämän wanhan wakuutuksen päälle ennen ottaa omin-luwin, kuin wanhempia kiusaa ja wihoittaa

Maria Loviisa Kukkonen Tapio-lehdessä 13.12.1862.

Maria Loviisa Kukkonen syntyi talollisperheeseen Rautalammin Siikakoskella Savossa. Maria Loviisan isä Gabriel eli Kaapro oli ostanut Hinkkalan kartanotilan samana vuonna kuin Maria Loviisa syntyi.

Vaikka tilakauppa johti perheen taloudellisiin vaikeuksiin, Kukkoset olivat eturivin valistuneita talollisia paikkakunnalla. Kotona oli kirjoja, ja sinne tilattiin 1860-luvun alussa ainakin neljää sanomalehteä.  Näihin aikoihin talossa oli kesävieraina fennomaaniylioppilaita, joiden äidinkieli oli ruotsi. He tulivat suomalaiseen ympäristöön kohentaakseen suomen taitoaan. Hinkkalan valistunut väki, myös parikymppinen Maria Loviisa, teki opiskelijoihin vaikutuksen. ”Meidän oli hauska jutella tämän vakavan, avomielisen ja lahjakkaan tytön kanssa,  jota me kaikki suurimmalla kunnioituksella kohtelimme”, kirjoitti valtiopäivämies Viktor Lounasmaa (Löfgren) myöhemmin muistelmissaan.

Maria Loviisan vanhempi veli Albert tuli myöhemmin tunnetuksi talonpoikaisrunoilijana. Hänen runojaan ja muitakin kynäntuotteita painettiin sanomalehdissä. Albert ja Maria Loviisa olivat kirjallisissa taidoissaan itseoppineita tai vaatimattoman kierto- tai kyläkoulun varassa. Nuorempi veli Wilhelm pääsi sen sijaan maanviljelykouluun ja opettajaseminaariin. Wilhelm oli Tapio-lehden päätoimittaja 1870-luvulla, ja samaan aikaan kuopiolaisen kansakoulun opettaja.

Myös Maria Loviisa kirjoitti ainakin kaksi kirjoitusta sanomalehteen. Molemmat ilmestyivät vuonna 1862, ja niitä voi luonnehtia maaseutukirjeiksi, joita 1800-luvun sanomalehdissä julkaistiin paljon. Maria Loviisa osallistui kirjoituksillaan keskusteluun ilmiöstä, jota kutsuttiin kotivarkaudeksi. Kotivarkaudessa oli kyse siitä, että maanviljelijäperheen emäntä tai tytär anasti oman tilan tuotteita, esimerkiksi viljaa tai voita, ja myi niitä salaa eteenpäin saadakseen käyttöönsä käteisrahaa. Ilmiö oli kaiketi yleinen. Sitä paheksuttiin useissa lehdissä, mutta sille löytyi myös ymmärtäjiä. Tuotiin esille, että naisen epäitsenäinen asema miehestään tai isästään taloudellisesti riippuvaisena oli tukala. Rahatalouden yleistyessä piiatkin saivat rahapalkkaa, mutta talojen emännillä ja tyttärillä ei ollut tulonlähteitä. Kotivarkaus oli ensimmäisiä aiheita, joista käytävään julkiseen keskusteluun myös naiset osallistuivat.

Pari vuotta sanomalehtikirjoittelunsa jälkeen Maria Loviisa avioitui Fredrik Halosen kanssa ja muutti Pieksämäelle. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Maria Loviisa säilytti aktiivisuutensa ja pyrki osallistumaan niin oman maatilan kuin paikkakunnan yhteisten asioiden hoitoon: hän huolehti tilalla monista taloudellisista asioista, avusti kylällä synnytyksissä ja sairaustapauksissa ja oli Suonenjoen ensimmäisen kansakoulun johtokunnan jäsen.

Maria Loviisa Kukkonen. Kuva: Rautalammin museo.

KIRJALLISUUS

Blomstedt, Yrjö 1959: Kukkonen: sukukirja. Mikkeli: Kukkosten sukuseura.

Lounasmaa, V. 1910: Elämäni taipaleelta. Muistelmia. Porvoo: WSOY .

Stark, Laura 2011: The Limits of Patriarchy. How Female Networks of Pilfering and Gossip Sparked the First Debates on Rural Gender Rights in the 19th-Century Finnish Language Press. Helsinki: Finnish Literature Society.