Tämä sääty suurin on
suurin suamen kansa

eikä ole osatoin
perhet pellollansa
Itse Täyttä aitan
paksun leiwän laitan
Toisellenkin Taitan
siiwollisesti

Mikko Tuomaanpoika almanakassaan joulukuussa 1834. Säkeistö on mukaelma Jaakko Juteinin runosta ”Talon-pojan Laulu”

Mikko Tuomaanpoika Seppälä syntyi talollisperheeseen Etelä-Pohjanmaalla Vähänkyrön pitäjän Merikaarron kylässä, Seppälän talossa vuonna 1800. Hänen isänsä oli Tuomas Mikonpoika ja äitinsä Maria Matintytär.  Mikko jäi vanhempiensa ainoaksi lapseksi ja peri aikanaan Seppälän tilan isännyyden. Hän avioitui Liisa Tuomaantytär Parkkarin kanssa, ja pariskunta sai kahdeksan lasta. Kuudes heistä, vuonna 1831 syntynyt poika, kastettiin isänsä mukaan Mikoksi.

Molemmat Mikot, ja todennäköisesti heidän lisäkseen Mikko Tuomaanpojan isä (k. 1816), kartuttivat elämänsä aikana almanakkakokoelmaa, josta syntyi lopulta monta kymmentä senttiä paksu ”kirja”. Jokainen ohut almanakka ommeltiin kannastaan kiinni almanakan korkuiseen nahkavyöhön. ähes kaikki perheen omistuksessa olleet almanakat vuosilta 1813–1887 ovat säilyneet siihen kiinnitettyinä. Vuodesta 1828 lähtien almanakoissa on joka kuukauden kohdalla tyhjä välilehti, johon saattoi tehdä lyhyitä merkintöjä. Almanakkojen välilehtiä käytettiin tuolloin pikemminkin päiväkirjan tapaan: niihin kirjattiin menneitä eikä tulevia tapahtumia.

Mikko Tuomaanpojan ”päiväkirja” oli sisällöltään äärimmäisen niukka. Hän keskittyi säätiloihin ja merkitsi muistiin tehtyjä maataloustöitä. Yhtä päivää kuvaamaan riitti usein yksi tai kaksi sanaa, esimerkiksi ”pouta” tai ”satoo lunta”. Vuodesta toiseen kirjoitettuina merkinnät auttoivat hahmottamaan vuodenaikojen rytmiä ja tärkeiden tapahtumien, kuten viljan kylvö- ja leikkuuajankohtien vaihtelua. Mikko Tuomaanpojan kirjaama almanakkavyön ainoa runo osoittaa talonpoikaista itsetuntoa: Kun Jaakko Juteinin alkuperäisen runonsäkeet kuuluvat: ”tämä sääty suuri on, suuri Suomen kansa”, korjasi Mikko: ”tämä sääty suurin on, suurin suamen kansa”.

Mikko Tuomanpoika kuoli 1845. Hänen poikansa Mikko aloitti muistiinpanojen tekemisen 1857. Isänsä tavoin hän huomioi päivittäisen säätilan mutta jätti välilehtien alaosaan tilaa myös muille lyhyille kirjauksille. Ne käsittelivät esimerkiksi käräjiä, sotaväen liikkeitä ja erilaisia luonnonilmiötä kuten lintujen muuttoa. Mikko Mikonpoika asui naimattomana mäkitupalaisena syntymäkylässään. Hän sai lisänimen Kriivari-Mikki (ruots. skrivare – kirjuri), sillä hän ryhtyi kirjoittamaan erilaisia asiakirjoja, esimerkiksi testamentteja ja kauppakirjoja, joita kyläläiset tarvitsivat. Kriivari-Mikin tekemiä dokumentteja on säilynyt Vaasan maakunta-arkistossa. Kirjoittamisesta tuli hänelle suoranainen ammatti. Mikki kuoli vuonna 1905.

Vähänkyrön pitäjässä kirjallistuminen alkoi varhain. Merikaarron kylästä on säilynyt Seppälän allakoiden lisäksi muita taloudenpitoon ja maatalouselinkeinoon liittyviä dokumentteja. 1700–1800-luvuilla Merikaarrossa ja alueella laajemminkin vaikutti Pohjanmaan mystikkoina tunnettu uskonnollinen liike. Myös heidän käsin kopioimiaan ja kääntämiään teoksia on säilynyt meidän päiviimme.

Seppälän perheen almanakkavyö, Tikanojan taidekoti. Yksityiskokoelma. Kuvaaja: Milla Eräsaari, SKS.

KIRJALLISUUS

Kauranen Kaisa 2009: Mikko Tuomaanpoika Seppälä (1800–1845) ja Mikko Mikonpoika Seppälä (1831–1905). Teoksessa Kaisa Kauranen (toim.) Työtä ja rakkautta. Kansanmiesten päiväkirjoja 1834–1937, 22–24. Helsinki: SKS.