Seuraava katkelma on todennäköisesti 1880-luvun puolivälin tienoilta. Lehti ei ole säilynyt kokonaisena.
Nuorison=ystäwän walitus
Tämmöisenä pienenä, leikkisänä lehtenä, tarjoten wiatonta huvitusta lukialleen ompi meidän ”Nuorison=Ystäwä” ilmestynyt tähän asti. Lehdessämme on ollut monta alkuperäistä kappaletta, mutta tunnustaa täytyy että toimituksen on myöskin täytynyt käyttää muista lehdistä lainatuitakin, kompakertoelmia. Syntyessään oli ”Nuorison=
Ystävä” voimakkain, sillä sen toimituksella oli apuna, muutamia kiitollisuudella muistamiamme henkilöitä, mutta nyt on waan ikävänä kysymyksenä se, koska lehden heikko, nuori, toimitus wäsähtää ja lehti itse uuvahtaa Tuonelan tuville, kuni muurinraossa torkkuva torakka, ilta=auringon riutuvassa paistehessa.
Heikkoina olemme esiytyneet, yksityisinä aivan, – erehtyväisinäkin, mutta emme kuitenkaan toivo ja usko, että tämän lehtemme kautta myhäilevä hymy mitään pahaa olisi waikuttanut yleisössä, paikkakunnan iloisassa, seurustelevassa nuorisossa, tai koko armaassa isänmaassa. Tämä lehtinen on waan täällä suloisen salomme helmassa ilmaantunut, hymyilewänä, kuni noikkiva ”lumme=kukka! jonkin metsälammen tyynellä rannalla.
Ja wielä eteenkinpäin pyytää se ilmestyä, mitään pahaa waikuttamatta – emme myöskän usko että lehtemme tämmöisenä ilmestyminen sotiipi pyhänä pidettävää maamme lakia ja asetuksia vastaan, koska ei lehtemme mihinkän leviä. ”Nuorison=Ystävää” ei kenkään saa tilata, sitä ei käytellä missäkän
julkisessa, ihmisliikkeisessä tilaisuudessa waan se lepää isänmaatansa rakastavan, nuoren levottoman ja kainon kynättärensä kodissa, muistona Jokioisten hävinneestä, kerran elossa olleesta Nuoriso=yhdistyksestä, jonka waikutuksen kesken kuivuneita hedelmiä tämä pieni lehtinen on. [- -]
Kauniita alkuperäisiä kertomuksia lehdessämme ollut suuri joukko, mutta ei edes päivän tärkeimpiäkän kysymyksiä ole ”Nuorison=Ystäwä” voinut käsitellä. Päivän kysymyksistä ompi lehtemme ollut niin tuiki köyhä. [- -]
”Kirjoituskirjassaan”, jossa on aineksia sekä päiväkirjasta että omaelämäkerrasta, Kalle valaisee nuorisoseuran vaiheita näin:
”W. 1882, tai samana vuonna kun ensi kerran astuin Herran korkealle ehtoolliselle, perustettiin Jokioisten nuorison ja kansakoulun opettaja T. Koskisen toimesta Jokioiselle niin kutsuttu NUORISO=SEURA. Seuran johtokuntaan tulin minäkin heti walituksi. Seura toimitti itselleen kirjoitetun sanomalehden ja sen päätoimittajaksi jouduin juuri minä. Lehden nimi oli "NUORISON YSTÄVÄ". Waikka olin wasta 17 wuoden wanha niin valittiin minut J:ten [Jokioisten] Nuorisoseuran kirjuriksi ja kirjaston hoitajaksi, wieläpä wiimein puheenjohtajaksi. Mutta nuorisoseuran wihollisia oli silloinen Jokioisten wirkaa tekevä kappalainen K. O. Mannström, ja lukkari K. Snell. Nämä Herrat waikuttivat sen että nuorisoseuran ja nuorisoseuran kirjaston sääntöjä ei Keisarillinen Suomen Senatti wahwistanut ja koko nuoriso-seuran tuomitsivat he lakkautettavaksi sen wuoksi että minä olin alaikäinen puheenjohtaja. Minä sain kutsumuksen ruveta Kansan Walistus seuran asiamieheksi, mutta yllämainitut Herrat vaikuttivat sen, että minun täytyi wuoden kuluttua eritä asiamies wirasta.”
Nuorison Ystävä -lehdet ja Kalle Eskolan päiväkirja sijaitsevat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmissa Helsingissä.