1839 syyskuu 29. Syntyi tyttö Helena.
1842 Tammik 8. syntyi poika Tahvo.
1844 14/4 syntyi Olli ja kuoli 18 2/8 44.
1845 3/8 Syntyi poika Erik.
1847 15/10 Kuoli poika Erik.
1848 25/3 Syntyi poika Petter. ja kuoli 18 20/12 49.
Tahvo Huttunen Aika-Kirjassaan
Tahvo Huttunen syntyi 1842 Juuassa Pohjois-Karjalassa Tahvo Huttusen ja Siiri Saastamoisen lapsena. Kaikkiaan lapsia syntyi perheeseen kymmenen. Perheen isä työskenteli eri ammateissa, hän oli muun muassa maalari, palstatilallinen ja suntio. Isä kuului heränneisiin ja piti yhteyttä liikkeen johtohahmoon Paavo Ruotsalaiseen. Lähiseudulla isä tunnettiin maallikkosielunhoitajana. Lapsikatraan nuorimmasta, Tahvon pikkuveljestä, tuli pappi.
Tahvo rakastui 18-vuotiaana suuren Mikkolan talon tyttäreen Anna Maria Nevalaiseen. Tytön vanhemmat toivoivat vävyksi talollista eikä varatonta suntion poikaa, mutta avioliitto kuitenkin solmittiin. Tahvo etsi itselleen leipäpuuta ja pääsi appensa takaaman lainan turvin lukkarinoppiin Kuopioon.
Lukkarit kuuluivat sääty-yhteiskunnassa oppisäädyn ja rahvaan väliseen saumakohtaan. Lukkarin oma perhetausta vaikutti siihen, mihin hän paikallisessa hierarkiassa sijoittui. Ruotsin kieltä taitamattomalla rahvastaustaisella Tahvolla ei ollut asiaa perinteisen säätyläistön joukkoon. Monien tehtäviensä myötä hän kuitenkin nousi vaikutusvaltaiseen asemaan paikallisesti.
Aluksi Tahvo ryhtyi kiertävän koulumestarin sijaiseksi ja apulaiseksi Pielisjärvellä (nyk. Lieksa). Pian hänet valittiin myös lukkarin apulaiseksi. 1868 nuorehkosta mielestä tuli kunnallislautakunnan esimies. Muutamaa vuotta myöhemmin hän pääsi Enon seurakunnan lukkariksi. Myös Enossa Tahvosta tuli lisäksi koulumestari ja kunnallislautakunnan esimies. 1880-luvun lopussa Tahvo osti maatilan, jota perhe viljeli ja jossa se piti majataloa.
Huttusten perheeseen syntyi 12 lasta, joista kuusi selvisi pikkulapsivaiheen yli. Vanhemmat panostivat lastensa koulutukseen, vaikka se oli taloudellisesti vaativa ponnistus. Yhdestä pojasta tuli proviisori, tyttäristä puolestaan farmaseutti, opettaja ja postinhoitaja. Jäätyään leskeksi Tahvo solmi avioliiton kauppiaan tyttären Liisa Lappalaisen kanssa. Vuonna 1911, edelleen lukkarina työskennelleessään, Tahvo lyyhistyi kirkossa kesken ehtoollisvirren laulamisen ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin. Hänelle järjestettiin mittavat hautajaiset. ”Kaikille edistyspyrinnöille lämmin sydän hänen povessaan aina sykki ja tuskinpa sitä yleishyödyllistä harrastusta oli, joissa ei hän olisi ensimmäisenä ollut mukana”, kirjoitti Karjalatar-lehti muistosanoissaan.
Tahvo ryhtyi pitämään Aika-Kirjaansa 1860-luvulla. Aluksi hän kertoi tapahtumista takautuvasti aloittaen syntymäänsä edeltävältä ajalta. Ajallinen etäisyys kuvattuihin vaiheisiin jää usein epäselväksi eikä Tahvo aina kirjoittanut kronologisessa järjestyksessä. On todennäköistä, että hänellä oli muistiinpanoja kirjoittamisen tukena. Sato- ja katovuodet, työt, lasten ja sukulaisten syntymät ja kuolemat rytmittävät tekstiä.
Tahvon päiväkirjakatkelma käsittelee suuria nälkävuosia 1867–1868. Suomessa koettiin tuolloin ankara nälänhätä. Se koetteli raskaasti myös Pohjois-Karjalaa ja Pielisjärven kuntaa, jossa Tahvo tuolloin perheineen asui. Hän seurasi järkyttävää murhenäytelmää hyvin läheltä.
KIRJALLISUUS
Björn, Ismo 1994: Enon historia 1860–1967. Eno: Enon kunta ja Enon seurakunta.
Kauranen, Kaisa 2009: Lukkari Tahvo Huttunen. Teoksessa Kaisa Kauranen (toim.), Työtä ja rakkautta. Kansanmiesten päiväkirjoja 1834–1937, 35–37. Helsinki: SKS.
Kuurne, Simo 1946: Hengen tuulta Karjalassa. Pielisen seudun herännäisyys 1800-luvulla. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.