taikauskoa koetin kaikin tavoin poistaa kansasta [- -] kaswatin kansaan tajuntaa fennomanillisesta jaloudesta ja kehoitin ihmisten tilaamaan itselleen Suomi-mielisiä sanomalehtiä.

Kalle Eskolan kuvaus nuoruusajastaan.

Kaarle Sälli, myöhemmin Eskola syntyi vuonna 1865 Pellisten kylässä Jokioisilla Kanta-Hämeessä. Hänen isänsä Juho oli suuren Jokioisten kartanon torppari. Äiti oli Amalia Matilda Antintytär. Kaarle, kutsumanimeltään Kalle, oli vanhempiensa ainoa lapsi.

Kallen kotikylään perustettiin kansakoulu vuonna 1870. Kansakoulut olivat Suomen maaseudulla tuohon aikaan vielä harvinaisia. Kallen onnistui suorittaa useammassa eri jaksossa koko koulun oppimäärä, mikä oli tuohon aikaan torpan pojalle poikkeuksellista. Useimmiten vanhemmat halusivat lapsensa auttamaan perheen toimeentulon hankkimisessa jo lyhyen koulunkäynnin jälkeen. Kalle haaveili opettajaseminaariin pääsystä, mutta siihen ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia.

Suomeen perustettiin asevelvollisuusarmeija vuonna 1878. Nuorten miesten ikäluokat osallistuivat vuosittain kutsuntoihin, mutta vain kymmenisen prosenttia joukosta valittiin kolmivuotiseen sotilaskoulutukseen. Ensimmäinen karsinta tehtiin terveydellisin perustein ja lopullinen valinta arpomalla. Arpa osui Kallen kohdalle, mistä hän ei kuitenkaan ollut pahoillaan. Hän astui palvelukseen Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonaan 22-vuotiaana vuonna 1887. Armeija-aikanaan Kalle osallistui kaksi kertaa suuriin sotaharjoituksiin Krasnoje Selossa Pietarin lähistöllä. Ne olivat hänelle unohtumattomia elämyksiä, joita hän tallensi päiväkirjaansa.

Armeijavuosien jälkeen Kalle palasi Jokioisten lähipitäjään Renkoon, Kuittilan kylään, josta hänen isänsä oli ostanut pojalleen velaksi huonokuntoisen maatilan. Maanviljelijäksi ryhtyminen oli myös Kallen oma valinta. Erinomaiset todistukset asepalvelusajalta olisivat luultavasti avanneet muitakin uravaihtoehtoja esimerkiksi armeijan palveluksessa, mutta Kalle halusi maanviljelijäksi.

Kalle avioitui vuonna 1892 talon tyttären Edla Prehtin kanssa. Kalle ja Edla saivat suuren perheen, 11 lasta, joista 10 eli aikuisikään. Maatilan ja perheen lisäksi Kallea työllistivät monet luottamustoimet kunnassa. Kalle koki elämänsä aikana sosiaalisen nousun, kun tilattomasta torpan pojasta tuli tilallinen ja merkittävä vaikuttaja kunnassa. Eskolan tila on säilynyt samassa suvussa, ja sitä viljelee nykyään Kallen pojanpojan poika.

Kallella oli jo nuorella iällä useita kirjallisia harrastuksia. Itseopiskelun lisäksi hän teki juttuja sanomalehtiin ja kirjoitti kertomuksia. Hän oli 17-vuotiaana perustamassa Jokioisten nuorisoseuraa ja ryhtyi toimittamaan seuran käsinkirjoitettua Nuorison ystävä -lehteä. Jokioisten nuorisoseura oli yksi ensimmäisiä maassamme. Paikkakunnan pappi ja lukkari vastustivat sen perustamista, koska pitivät nuorisoseuroja ilmeisesti liian maallisena harrastuksena. Jokioisten nuorisoseura lakkautettiin jo yhden toimintavuoden jälkeen. Kalle kuitenkin jatkoi lehden tekoa vielä usean vuoden ajan. Nuorison ystävä -lehtiä on edelleen tallella muutamia numeroita. Lehdet olivat vuosikymmeniä Eskolan tilalla, ja nykyään ne ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Siellä on talletettuna myös Kallen muita kirjoituksia. Aktiivinen kirjoittaminen painottui Kallen nuoruusaikaan, sillä perheellisenä hänellä ei juuri jäänyt aikaa kirjoitusharrastukselle.

Kalle Eskola. Kuva: SKS KIA.

Kalle Eskola. Kuva: SKS KIA.

KIRJALLISUUS

Kauranen Kaisa 2009: Torpparin poika, talollinen Kalle Eskola. Teoksessa Kaisa Kauranen (toim.),  Työtä ja rakkautta – kansanmiesten päiväkirjoja 1834–1937, 136–138. Helsinki: SKS.