Kirjeet

Ihmiset ovat kirjoittaneet kirjeitä toisilleen jo kauan. Tekstiviestit, sähköpostit ja sosiaalisen median eri kanavat ovat kirjeenvaihdon perinteen jatkajia.

Kirjeitä on monenlaisia, esimerkiksi perhekirjeitä, ystävysten tai rakastavaisten välisiä kirjeitä, kaupankäyntiin liittyviä kirjeitä ja poliittisten päättäjien tai virkamiesten kirjeitä.

Kirjeenvaihdon edellytyksiä
Yksityisen kirjeenvaihdon alku liittyy läheisten ihmisten joutumiseen kauas toisistaan. Vangit, matkalaiset, sotaan joutuneet, kaupunkiin muuttaneet tai siirtolaisiksi lähteneet halusivat säilyttää yhteyden läheisiinsä ja kotiseutuunsa ja ryhtyivät kirjoittamaan, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Kirjoittajan siteet kirjalliseen kulttuuriin olivat ehkä vähäiset ja kirjoitustaito harjaantumaton, mitä seuraava esimerkki kuvastaa:

”Her ra A Ro ni mol lat der ri minä Ruk koi len ni Dei dä Edä minun vel i el lei ni Do ma lenni dek ki si den ni Dendä växi Eđdä hän ni Dul li si mi nu n ni Dyö käy käini hei no lan ni käy mä ni  [- -] ” [Herra Aron Molander, minä rukoilen teitä, että minun veljelleni Tuomaalle tekisitte tiettäväksi, että hän tulisi minun tykönäni Heinolaan käymään], kirjoitti talonpoika Elias Hänninen Heinolan vankilasta kirkkoherra Molanderille noin vuonna 1810.

Tavallisten ihmisten kirjeitä 1800-luvulta on säilynyt vain vähän, vaikka kirjeiden kirjoittamisesta tuli yhä tavallisempaa heidänkin keskuudessaan. Erityisesti Amerikan siirtolaisuus nosti kirjeiden määrän aivan uudelle tasolle Suomessa ja kaikkialla Euroopassa.

Kirjeenvaihto edellyttää paitsi kirjoitustaitoa myös kirjoitusvälineitä ja viestinviejää. Postilaitos ja liikennevälineet kehittyivät suuresti 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja kirjeiden lähettämisestä tuli edullisempaa. Kyniä ja paperia alkoi löytyä maaseudun kaupoista. Nämä tekijät avasivat myös tavallisille ihmisille paremmat mahdollisuudet olla yhteydessä matkojen takana oleviin läheisiinsä.

Yhteydenpitoa läheisten kanssa
Yksityisellä kirjeenvaihdolla on ollut monia tehtäviä. Kirjeiden välityksellä perheet, rakastavaiset ja ystävät ovat ylläpitäneet keskinäisiä siteitään, tiedottaneet tärkeistä tapahtumista ja kertoneet omasta ja yhteiseen sosiaaliseen verkostoon kuuluneiden ihmisten voinnista. He myös sopivat moninaisista käytännöllisistä, esimerkiksi työhön, asumiseen ja tavaroihin liittyvistä järjestelyistä, joilla pyrittiin turvaamaan kirjoittajien elämisen edellytyksiä aikana ennen yhteiskunnallista sosiaaliturvaa. 

Kirjeiden kirjoittamisella oli samoja tehtäviä kaikissa yhteiskuntaryhmissä, vaikka kansanihmisten kirjeet olivat usein lyhyempiä ja käytännönläheisempiä kuin säätyläisten. Esimerkiksi kustavilaisen talonpoikaislaivurin Simon Janssonin ja hänen puolisonsa Wilhelminan kirjeissä opiskelemaan lähteneille kolmelle pojalleen käsiteltiin paljon materiaalisia asioita, kuten vaatteiden hankkimista ja rahan tai elintarvikkeiden lähettämistä. Samalla kirjeillä oli tärkeä merkitys, kun vanhemmat pyrkivät säilyttämään poikansa osana perhettä ja vanhaa paikallisyhteistöä. (Katso kuva Janssonin perheestä tehtävän 4 yhteydessä.)

Kirjoittamiseen osallistui usein koko perhe, ehkä lähiyhteisökin, ja saadut kirjeet luettiin ääneen. Luku- ja kirjoitustaitoiset toimivat kirjureina ja ääneen lukijoina niille, joiden omat taidot eivät tehtäviin riittäneet. Esimerkiksi tunnettu talonpoikainen körttiläisen herätysliikkeen johtaja Paavo Ruotsalainen saneli kaikki kirjeensä.

Kuva: Höyrylaiva S/S Titania. Postikortti jonka Martta Heinonen lähetti veljelleen Hugo Heinoselle päästyään Amerikkaan 1912. Lahden kaupunginmuseo.

KIRJALLISUUS

Kauranen, Kaisa 2013: Mitä ja miksi kansa kirjoitti? Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.), Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 19–54. Helsinki: SKS.

Keravuori, Kirsi 2015: "Rakkaat poikaiset!" Simon ja Wilhelmina Janssonin perhekirjeet egodokumentteina (1858– 1887). Turku: Turun yliopisto.

Nordlund, Taru 2013: Kirjeet. Keskustelua yli ajan ja paikan. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.), Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 107–138. Helsinki: SKS.