Sanomalehdissä julkaistiin 1800-luvulla uutisten lisäksi myös kaunokirjallisuutta: runoja ja novelleja sekä kokonaisia näytelmiä ja romaaneja jatkokertomuksina. Myös kirjastoista saattoi lainata kaunokirjallisuutta. Tällaiset kirjoitukset olivat todennäköisiä esikuvia kansanihmisille, jotka ryhtyivät itse laatimaan kaunokirjallisia tekstejä.

Kansankirjoittajien kaunokirjalliset tekstit valottavat oloja, joissa tuolloin elettiin ja ongelmia, joiden käsittely koettiin tärkeäksi. Tekstien erilaiset yksityiskohdat paljastavat, että kirjoittajat tunsivat oman aikansa kaunokirjallisuutta. Tämä osoittaa, että kirjallinen kulttuuri oli levinnyt 1800-luvulla myös kansan keskuuteen ja vaikutti yhteisöissä, jotka elivät aiemmin lähinnä suullisen kulttuurin vaikutuspiirissä.

Rakkaus suosituin aihe
Kertomusten ja näytelmien aiheet liittyivät usein rakkauteen. Eniten käsiteltiin köyhistä ja varakkaista oloista tulleiden nuorten välille syttynyttä lempeä, jota ympäristö ei hyväksynyt. Lähes aina otettiin kantaa sen puolesta, että erisäätyiset rakastavaiset saisivat toisensa. Muita aiheita, joita kansankirjoittajien kaunokirjallisissa teksteissä käsiteltiin, olivat esimerkiksi naisen asema, uskonto ja maallistuminen sekä alkoholin käyttö.

Kansanihmisten laatimat tunnepitoiset tekstit olivat sivistyneistölle uutta luettavaa. Kirjailija Juhani Aho kirjoitti vuonna 1884 kansankirjailija Pietari Päivärintaan liittyen: ”Ylipäänsä on sivistyneissä säädyissä ollut vallalla se käsitys, ett’ei kansan keskessä voi löytyä oikein hienoa ja ihanteellista tunnetta [- -] Mutta tämän käsityksen on Päivärinta kertomuksiensa kautta todistanut kerrassaan vääräksi.”

Kansankirjoittajilla oli usein halu rohkaista samassa tilanteessa eläviä ”elämän synkissä huolissa”, niin kuin nuori Nestor Niemi (1862–1889) kirjoitti kertomustensa saatekirjeessä. He halusivat kannustaa lukijoita lukemisen ja sivistyksen pariin, sillä heille itselleen kirjalliseen kulttuuriin tutustuminen oli ollut merkittävä käännekohta. Kirjoittajat halusivat vaikuttaa, kirjoittaa kokemuksistaan ja itselleen tärkeistä aiheista. Tärkeä kirjoittamisen motiivi oli myös yksinkertaisesti halu ilmaista itseään – kirjoittamisen palo.

Näytelmät levittivät uusia ajattelutapoja
Näytelmä on kaunokirjallisuuden laji, joka on tehty pikemminkin nähtäväksi ja kuultavaksi kuin luettavaksi. Näyttelemistä harrastettiin erityisesti nuorisoseuroissa, muissa kansanliikkeissä ja erilaisten hyväntekeväisyyskeräysten yhteydessä. Näytelmät loivat harrastajien kesken samoin kuin heidän ja yleisön välille yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä. Uudet aatteet ja katsomukset levisivät näytelmien välityksellä osin kuin huomaamatta. Erityisen aktiivista näytelmäharrastusta osoitti Ilmajoen nuorisoseura. Ennätysvuonna 1899 yhdistys järjesti yhteensä 14 iltamat ja kahdet juhlat näytelmäesityksineen. Esimerkiksi Aleksis Kiven näytelmiä esitettiin eri puolilla maata yhä uudelleen.

Korkea julkaisukynnys
Osa kansankirjoittajista löysi kirjoituksilleen kustantajan. Myös lehdet painoivat sivuilleen kansanihmisten kirjoittamia kertomuksia. Esimerkiksi Pietari Päivärinta ja Heikki Meriläinen olivat kansan riveistä nousseita kirjoittajia, joista tuli lopulta tuotteliaita kansankirjailijoita. Oli kuitenkin poikkeuksellista, että kouluja käymättömät kirjoittajat saivat tekstejään julkisuuteen.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on talletettuna kansanihmisten kirjoittamia kertomuksia, näytelmiä ja romaanikäsikirjoituksia. Useimmat tekstit ovat kirjoittajien itsensä seuraan lähettämiä. He toivoivat tekstiensä julkaisua, mutta Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ei juuri julkaissut kaunokirjallisuutta.

Valitettavaa myös on, että kansankirjoittajien näytelmien mahdollisista esityksistä ei juurikaan ole jäänyt tietoja jälkipolville.

Kuva: Kalajoen nuorisoseura esittämässä Aleksis Kiven näytelmää Kihlaus 1950-luvun alussa. Pekka Kyytisen kokoelma. Museovirasto.

Kalajoen nuorisoseura esittämässä Aleksis Kiven näytelmää Kihlaus. Pekka Kyytisen kokoelma. Museovirasto.

KIRJALLISUUS

Laitinen, Lea 2013: Ilmajoen seurojen esityksiä. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.),  Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 302–303. Helsinki: SKS.

Laitinen, Lea 2013: Näytelmät. Näyttämölle kirjoitettu dialogi. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.),  Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 257–298. Helsinki: SKS.

Seutu, Katja 2013: Novellit. Kirjallistumisen merkit kansankirjoittajien novelleissa. Teoksessa Lea Laitinen & Kati Mikkola (toim.),  Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa, 304–332. Helsinki: SKS.