Irtolaisuus tarkoitti sosiaalista tilannetta, jossa henkilöltä puuttui kiinteä asuinpaikka ja säännöllinen toimeentulo. Irtolainen voitiin tuomita irtolaislainsäädännön mukaan pakkotyöhön tai armeijaan. Käytännössä lakia ei läheskään aina sovellettu.